Käsitteenmäärittelyjä

Vapaan toimittajan elämässä moni työelämästä tuttu käsite joko lakkaa olemasta tai muuttaa muotoaan.

Työpaikka kulkee aina mukana. Koskaan ei voi "lähteä töistä" ja ajatella, että palaa asiaan myöhemmin. Omassa tapauksessani teen juttuja asioista, joita muutenkin seuraisin. Niinpä raja työ- ja vapaa-ajan lukemisen, verkkoselaamisen ja keskustelujen välillä on todella hiuksenhieno. Toisaalta työpaikka voi olla niin lähellä tai kaukana kuin itse haluaa. Oma valintani on usein Lääketieteellisen tiedekunnan kirjasto, joka on kotitien toisella puolen. Vieressä on vieläpä kohtalainen lounaspaikka.

Työaika venyy. Joinakin päivinä kolmen tunnin rutistus riittää, toisina tekstiä tahkoo aamuyhdeksästä iltakuuteen ja vieläkään ei näytä tai tunnu valmiilta. Yleensä pyrin aloittamaan työt kymmeneen mennessä.

Työmäärä vaihtelee. Toiset viikot täyttyvät juttukeikoista ja kirjoittamisesta, joinakin viikkoina istuu joka päivä koneen ääreen ja  toivoo, että joku jossakin vielä muistaisi minutkin. Ensi viikon kaltaisiakin on: juttuja on pinossa neljä tai viisi. Haastattelut on tehty ja enää pitäisi kirjoittaa.

Työyhteisöä ei ole, ainakaan siinä kiinteimmässä muodossaan. Omalla kohdallani se on helpotus, monille se voi olla tuskaa.

Ylityökorvauksia ei ole, koska ei ole työaikaakaan.

Työterveyshuoltoa ei ole, koska ei ole työsuhdetta.

Vuosilomia ei ole. On vain aikoja, jolloin kirjoittaa ja saa siitä rahaa ja aikoja, jolloin ei kirjoita eikä näin ollen saa rahaa.

Sairaslomaa ei ole. On vain aikoja, jolloin ei sairasta, kirjoittaa ja saa siitä rahaa ja aikoja, jolloin sairastaa, ei kirjoita eikä näin ollen saa rahaa.

Näitä vapaaksi toimittajaksi aikovan kannattaisi miettiä. Ja ottaa esimerkiksi ylimääräinen sairausvakuutus pakollisen eläkevakuutuksen oheen. Ja luoda itselleen rutiineja. Itse en juuri miettinyt, ja pikku hiljaa opettelen.

Sairastamisesta puheen ollen: elän paraikaa flunssan odotuksessa. Alkava viikonloppu voi siis mennä kuumeen pitämiseen. Siltä varalta kirjahyllyssä odottaa monia ajanviettomahdollisuuksia. Nyt matkustan puoleen hintaan, mutta sen jälkeen voin esimerkiksi alkaa katsella keltaisen auringon puolikasta. Tai sitten voin vain suostua elämään.

Toivotankin aurinkoista viikonloppua. Itse vietän sen joka tapauksessa kaukana tietoverkoista. Kotikoneemme kun lähtee katsastamaan Pariisin.

PS. Ai niin, se päivän hyvä uutinen. Olkoon se vaikka Kehitysvammaisten Tukiliiton julkaisema hallitusohjelmaesitys.